Lauterbrunnenin aamu herätti varsin koleana ja muut hostellivieraat mehukasivat, kun ilmeisesti ylemmäs vuorille oli satanut lunta. Tämä sai joissain jopa paniikinomaista liikehdintää matkalaukkujen kanssa juna-asemaa kohti. Hypättyäni pyörän selkään sain viikingeille asiaan kuuluvaa huomiota. Todellisuudessa kiinnitin enemmän siihen, kuinka liukas asvaltti jalkojen alla oli.

Nopeasti kelit kyllä muuttuvat. Eikä minulla oikeastaan ole mitään syksyä vastaan, pikemmin päinvastoin, pidän pimenevistä syysilloista. Varsinkin jos saa olla jossain mökillä takkaa pitämässä. Tietenkin tässä on pieni ristiriita ajamisen kanssa. Samalla kun ihailet alkavaa ruskaa, iskee kylmyys luihin ja ytimiin.  Lähtiessäni reissuun olin kahden vailla, otanko coretex ajoasun vai vedänkö nahkakutimissa. Päädyin jälkimmäiseen. Alkumatkasta olin tyytyväinen valintaan, nyttemmin ehkä vähän kaduttaa. Kohta pitäisi alkaa kääntämään kurssia pohjosta kohti, eikä ajamisen kannalta tietenkään ole mielekästä ajella alle 10 asetetta ja sadekelissä. Onneksi tätäkin on opittu ajan myötä ennakoiman.  

Pätkän teema olikin sitten Janussola. 37 km inhimillisempää serpentiiniä upeissa maisemissa auringoin paisteessa. Tällä kertaa ei onneksi ollut nousua kun n.1500 metriin, eivätkä pilvet siellä haitannut ajoa. Kaikin puolin sujuva pätkä. 

Reissun ensimmäinen kämmi tuli kun radomisti katsoin kartalta jotain järveä, jonka liepeille voisi päänsä painaa. Bad mistake. Uusi vinkki: Selvitä aina etukäteen mihin hittoon olet menossa. Saat varmemmin positiivisen kokemuksen. Paikka johon ajauduin oli aivan sheise.  Minut  pelasti se, ettei varaukseni paikalliseen ''hostelliin'' ollut onneksi mennyt läpi, joten pääsin jatkamaan matkaani. Kohteeksi valikoitui paikallisen antaman vinkin perusteella pieni kaupunki Geneven pohjoispuolelta, Nyon. Hostelli on fantastinen. Siisti, hyvällä paikalla ja rento meininki. 

Olen kymmenkunta vuotta sitten tehnyt pienen työrupeaman Genevessä eräässä YK:n alaisesta organisaatiossa Reissu jäi kyllä kovin lyhyeksi ja jätti lähtemättömän trauman. Opin melkeinpä jopa vihaamaan Genenveä ja työskentely organisaatiossa oli oppitunti siitä kaikesta mitä en voi hyväksyä. Jos nyt yritän opetella epäitsekkyyteen ilman kiintymystä tehdyn työn tuloksiin, niin Genevessä näyttää moraali olevan juuri  päinvastainen. Ensisijainen tavoite on oma etu, valitettavasti jopa hyödyntämällä hätää kärsivien toivotonta tilannetta. Kokemus on saanut minut kiertämään siitä lähtien Geneven kaukaa.

Onneksi nyt löytyi hyvä syy poiketa niin kauniin Genevejärven rannalle.