Lautta tuli hieman myöhässä Gdanskin satamaan, muuten meni kaikki hyvin eikä mitään kerrottavaa tapahtunut. Ainut ohjelmanumero oli puolalainen pianisti vetämässä slaavilaisia balladeja. Sorry, not my cup of tea.

Puola tuntui juuri sellaiselta, kun muistin, kupilliselta haalea kahvia kukkuun tarttuvan keksin kera, eli pakkopullalta. Tiet ovat toki kunnossa, kiitos EU rahojen ja kuulemma kiinalaisten rakentajien. Motaria ajellessa kesäisessä kelissä ja ajatus kirkkaana alkoi päästä oikeastaan jo lomatunnelmaan. Maisematkin alkoivat herättämään huomiota. Mielenmaisemassani Puola näyttäytyy edelleenkin jotenkin jopa sympaattiselta, post sosialistiselta, maalta. Huomasin aika nopeasti, ettei näkemystäni kannata kovin suureen ääneen jakaa paikalliseen seurassa. Herätti hieman paheksuntaa taukopaikalla. Puolalasillakin on perustellusti ylpeytensä.

Uuvutan ajon päätteeksi pelasin varman päälle löydettyäni yllättäen Scandic hotellin. Kyllä kiitos, sauna kelpasi.