Brno- Bad Goisern , ajoa 385 KM. Mahtavaa ajoa hyvässä kelissä

Matkan varrella kohtaamani suomalaiset motoristit suosittelivat Itävallassa käymään Hallstattissa. Siis ei muuta kun koordinaatit GPS:lle ja matkaan. Ajo sujui vaihtelevassa maastossa, pikkutietä ja motareita vuorotellen. Vaikka kilometrejä tuli aika lailla, tuntui ajo vaan maistuvan. Pääsin lopulta myös hyvissä ajoin perille. Majoitusta ei Hallstatista löytynyt, mikä koitui onneksi. Kohtuuhintainen hostelli löytyi 10 km päästä Bad Goisern nimisestä kylästä, mikä osoittautuikin loistavaksi löydöksi. Kaikki tarpeellinen, kauppa, 25 metrin ulko-allas ja gellato kioski kävelymatkan päässä. Eikä pyörästä tarvinnut kantaa huolta.

Paikan emäntä Nadyja oli vastassa toivottamassa tervetulleiksi. Hän osoittautuikin mitä avuliaimmaksi emännäksi, jonka asiakaspalveluasenteesta suomalaiset voisivat ottaa oppia.

Nadyjan tarina on kyllä aika jäättävä. Ukrainalaistaustainen rouva joutui pakenemaan sotaa kahden tyttärensä kanssa, pojan jäädessä Kiovaan. Toisen päivän aamiaisella maailmani sitten pysähtyi Najdyjan kertoessa edellisyön tapahtumista. Kiovassa koettiin siihen asti rajuimmat pommitukset ja poika oli soittanut ilmoittaakseen olevansa hengissä. Siinä alkoi omat murheet tuntumaan hyvin, hyvin mitättömiltä. En pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa aamuni alkaisi odottamalla soittaako oma lapsi vaan kertoakseen olevansa hengissä.

Nadyja käännettynä suomiksi tarkoittaa toivoa. Tarina olisi huikeaa draamaa, ellei se olisi totta.

Ihmetellessäni mikä järki tässä kaikessa oikein on, aloin tiedostamaan, että oma matkani paremmaksi ihmiseksi on vielä kovin pitkä. Alan tajuamaan, että itsekkyyteni suurentaa kokemani pettymykset ja huolet hallitsemattomiin mittasuhteisiin. Energiani tuntuu menevän asioiden setvimiseen, jotka todellisuudessa ovat vähäpätöisiä. Tarve niiden vatvomiseen näyttävät perustuvan henkilökohtaisen hyödyn saavuttamiseen tai oman egon kiillottamiseen. Vielä on matkaa hyväksyä kausaliteetin seuraukset sellaisena kun ne tulevat. 

Hallstattiin ajoi Bad Goiserista noin kymmenessä minuutissa. Ok, paikka on kerta kaikkiaan upea ja kaunis, mutta kolikon toinen puoli on turistien määrä. Paikka muistutti Zermattia, Capria tai vaikkapa Venetsiaa. Jos Rovaniemellä meno jatkuu nykyisellään, voi senkin laitta listan jatkoksi. Voi siellä kerran elämässään käydä.

Seuraavana päivän ajelin päämäärättömästi lähiseuduilla ja kuten usein käy, niin nytkin osuin vallan somaan, St. Wolfgan nimiseen, pikkukylään. Valloittava paikka, jota suosittelen lämpimästi!