Snadi sunnuntailenkki ja vähän tylsempää ajelua
Matkan pituus 350 km , sadekuuroja välillä puolipilvistä. Paikoitellen pitkiäkin ruuhkia.
Matkasta Bad Goisern -Cortina ei kyllä jää paljoa jälkipoville kerrottavaa. Alkumatka oli mukavaa ajelua hyväkuntoisella mutkatietä, mutta yöllinen vesisade teki tien petollisen liukkaaksi tehden matkasta jopa hieman stressaavaa. Tunnin ajon jälkeen sitten päädyin motarille, eikä sekään oikein maistunut. Pieni muistutus, jos ei ole välttämättä tarvetta ajaa pitkää siivua lauantaina, niin tehkää jotain muuta järkevämpää. Vaikka lomakausi on ohi, näyttää Keski-Eurooppalaisilla olevan pakonomainen tarve lähteä liikkeelle. Kesäkelien vaan jatkuessa se on toisaalta ymmärrettävää. Sanomattakin on selvää, että jopa parinkymmenen kilometrein jonot eivät olleet poikkeuksellisia. Enpä enää vänise Lapin satunnaisille ruuhkille.
Joku ihmetteli minulle, eikö Italiassa ole haasteellista ajella moottoripyörällä. No tarkkana pitää olla koko ajan. Ruuhkiin jämähtäessä pitää tehdä kuten paikalliset. Olla vaan niin saatanan röyhkeä ja painella vaan keskiviivan päällä jonojen välissä. Helpoiten tämä onnistuu, kun maltaa odotella n. 30 sekuntia kunnes paikallinen motoristi ajaa ohi. Sitten, imuun vaan. Samoilla älämölöillä siitä päästään. Toinen silmiinpistävä asia näyttää paikallisella olevan uutena villityksenä matkailuvaunut, tai pikemmin -hallit. Vetävät niitä perässään tuli persuksien alla. Ihmettelen vaan, miten ne pienemmillä teillä pärjäävät niiden kanssa ja mihin ihmeeseen kaikki saadaan viikonlopuksi parkkiin. Jos jonot sekä tiellä että vessoihin eivät latistaneet, niin tiukat sadekuurot alkoivat viedä viimeisetkin mehut kuskista.
Ihmettelin hyvää tuuriani majapaikkojen valintojen kanssa. Nytkin sattui aivan loistava B&B kartasta katsottuna hyvästä paikasta. Oli oikein tilavaa ja moderni. Valintakriteerinä oli halvin mahdollinen majoitus Cusichessa kohtuullisen lähellä Cortinaa. Ajon lopullisena haasteena ole viimeiset 200 metriä kinttupolkua perille. Ei onneksi ainakaan tähän pyörä kaatunut.
Ruuista en ole montaa sanaa sanonut, sillä olen tehnyt lähes kaikki safkat itse. Kun käytte seuraavan kerran Lidelissä, saatte aika kattavan menuun matkaeväistäni.
Niin ja pieni vinkki, jonka varmasti tiedättekin. Mikäli haluatte OIKEAA kahvia, kannattaa poiketa motarilta pienimpään kyläpahaseen mikä vastaan tulee ja etsiä sieltä kahvila, johon kaikki paikalliset ovat ängenneet. Ei ole pettänyt vielä kertaakaan.
Tarkkana loppuun asti, reissun viimeiset 200 metriä.
Italian Salla, in the middle of nowhere, mutta oivat oli sumpit
Snadi sunnuntailenkki
Hyvin nukutun yön jälkeen loistin kilpaa auringon kanssa ja päätin heittää pienen lenkin Cortina d'Ampezzoon, ja kyllä kuulkaa kannatti. Oli juuri niin kaunista, kun postikorteissa ja mainoksissa kuvaillaan ja tie on motoristin unelma. Välillä serpentiiniä ja välillä pitkä laajoja kaaria, jossa voi kuvitella kipinöiden lentävän polven kohdatessa asvaltin, vaikkei näin tietenkään käykään, pois hullunrohkeus minusta. Mutkaanhan tullaan nätisti, eikö?
En ole aiemmin käyttänytkään 50 km matkalle yli 1½ h aikaa. Ja koko ajan liikkeellä. Aivan sanoinkuvaamattoman kaunis setti.
Itselleni mieluisin ja mielestäni kaunein maisema on jostain syystä puhdasta vettä virtaava joki. Voin tosiaankin jäädä tunneiksi vaan ihailemaan sellaista maisemaa. Ikäväkseni on todettava, että useat, aiemmin niin kauniina ja kirkkaina virtaavat, Keski-Euroopan joet ovat nyt kuivuneet suureksi osaksi olemattomiin. Näky on karu, poskelleni valuvissa kyyneleissä on enemmän kosteutta. Kuiva joenuoma muistuttaa valtavan ruoskaniskun jättämää kuvottavaa, kuivaa, railoa.
Enää en pidä Lapin jylhiä jokia ja koskia itsestäänselvyytenä, vaan nöyrästi kunnioitan niitä aina ohikulkuisessani.
Päästyäni Cortinaan, olin aivan ihmeissäni ihmispaljoudesta, Kävi ilmi, että juuri sille päivälle sattui vuotuiset tuubansoittopeijaiset, jossa bändit marssivat kylän läpi väen kannustamana. Siihen haihtui haaveeni paikan päällä syömisestä, vaihtui toki erinomaiseen kahvikuppiin. Piti kuitenkin poistua ennen orastavaa paniikkikohtausta.
Paikka näyttää olevan valmis olympialaisiin, pikkusen mietityttää vaan infrastruktuuri. Jos tuubabileet saavat kylän natisemaan, niin miten käy kisojen aikana?
Paluumatkalla todistin sitten kunnon kolaria. Edessäni oleva auto paiskautui jarruttamatta suoraan tunneliaukon vasempaan, SIIS VASEMPAAN, reunaan sillä seurauksella, että auto meni totaalisesti solmuun ja pyörähti vaakatasossa 180 astetta. Siinä sitten reaktionomaisesti iski vanha ensihoitaja- moodi päälle ja aloin pohtimaan kriisinhallintastrategiaa. Samalla kun yritin epätoivoisesti pohtia, miten hitossa saan tilanteen italiaksi haltuun, kömpi autosta kolme nuorta herraa hiuksiaan haroen, ilmeisesti ainoistaan henkisiä traumoja saaneena. Olin jo ottamassa puhelimesta google kääntäjän esille kysyäkseni italiaksi onko tarvetta ensihoidolle kun edessäni olevasta autosta singahti paikallinen sankari sättimään poikaparkoja. Ei tarvinnut ymmärtää kieltä, kun tajuisin mitä huudettiin. Oli selvä, että herran viikonloppu oli mennyt pilalle, kun joutui odottelemaan viranomaisia. Onneksi kolaripaikalla oli pyörän mentävä reikä, jonka päätin hyödyntää. Tilanneanalyysini perustui täysin siihen, millaisella äänenpainoilla ja millaisin käsimerkein asian selvittely jatkui. Kaiken kaaoksen keskellä analysoin, ettei kukaan ole hengenvaarassa. Liikennekin jumahti molemmilla kaistoilla uteliasta, joten liikenteenohjauksellekaan ei näyttänyt olevan tarvetta. Ne, jotka jäivät jonon jatkosi eivät kyllä illaksi ehtineet pastalle.
Kaikesta huolimatta, huikea sunnuntaiajo.
