Bormio-Dumaso (Como) via St. Moritz
Ajoa 175 km, keli vaihteleva , aamulla 9c. Iltapäivällä 21c. Aurinkoista.
Koukkaus Sveitsin kautta Comolle, no terve !
Bormian aamu pääsi yllättämään. Mittarin näyttäessä alle 10 astetta, hahmotin miten korkealla itse asiassa olin. Sain asialle vahvistusta ensimmäisen tunnin ajon aikana, joka oli pelkkää alamäkeä. Päivän tavoitteena oli kohtalaisen helppo siirtymä St.Moritzin kautta Comon pohjoiseen päähän, jossa odotti mielenkiintoinen majoitus. Järven rannalla hintaan 27€ yö.
Juuri kun pääsin kehumasta Dolomiitteja, niin ajauduin Bormion ja St. Morizin välillä kulkevaan Passo del Berninaan, jonka täytyy olla yksi kauneimmista reiteistä moottoripyöräilijälle Sveitsin ja Italian Alpeilla. Nousua oli aina n. 2300 metriin asti. Tässä loppuu adjektiivit. En kerta kaikkiaan löydä enää sanoja kuvaamaan maisemia. Toivon, että kuvat antavat hitusen käsitystä mitä näin. Mitä sisälläni tunsin en voi mitenkään tuoda todeksi.
Silmiinpistävä on muuten porukan kova kiinnostus maantiepyöräilyä kohtaan. On todellakin kunnioitusta herättävää katsoa niitä, jotka jaksaa selkä suorana kiskoa mäkiä ylös. Joskin kieltämättä säälittääkin, kun osa jengistä vetelee keli ketjujen välissä kaikkensa antaen, eikä loppua näy missään. Hurjimpia ovat kuitenkin heput, jotka painelevat alamäkeen n. 70 km tuntinopeudella, jopa autoja ja rekkoja ohitellen. Aivan reikäpäistä touhua.
Matkan varrella pysähdyin St. Moritzssa. EI oli tarvinnut. Paikka ei ole taviksille. Jalkauduin noin puoleksi tunniksi, jonka perusteella oli helppo tehdä johtopäätös, ettei tämä ole minun juttuni.
Päätä alkoi kiristämään kun seurasin ympäröivää menoa. Porukka on silmiinpistävän turhamaisia ja heille näyttää oleva kaikkein tärkein asia maailmassa rahan lisäksi on oman ulkonäön vaaliminen. Itse olin aika humoristinen ilmestys lampsiessani haisevissa ajokamppeissa. Ilmeistä päätellen vastaantulijat olivat joko järkyttyneitä tai sitten pohtivat, olenko luomassa uutta trendiä.
Como yllätti positiivisesti. Olen muutaman kerran aiemmin pistäytynyt täällä, mutta aiemmat kerrat eivät ole säväyttäneet. Pidin sekä Gardaa että Maggiore järviä miellyttävimpänä. Nyt selvisi, että tulokulmani Comolle on aina ollut väärä. Olen lähestynyt paikkaa aina etelästä, moottoriteiltä ja pysähtynyt sinne minne muutkin. Joskus täytyy vaan jaksa jatkaa hieman pidemmälle. Tai lähestyä kokonaan eri kulmasta. Järven pohjoispuoli näyttää sittenkin olevan se juttu ja pohjoisen kautta tullessa pääsee ajamaan Passo del Malojan läpi, joka myöskin saa haukkomaan henkeä. Visiiri sumussa ajelin taianomaisten maisemien halki.
No sitten siitä majoituksesta. Hostelli on Domasossa, siis Comon pohjoispäässä, tai oikeastaan luoteessa ja aivan järven rannalla. Henkilökunta tosi rentoa porukka ja avuliaita. Oleskelutilat ovat erinomaiset, vaikkei vedä millään tavoin vertoja ympäröivälle luonnolle.
Kuvia hostellista, not bad!
Kuvia matkan varrelta