Heräsin Comolla sateen rapinaan, joka muutti taas suunnitelmia. Valittavana oli kaksi vaihtoehtoa, joko jäädä sadetta pitämään Comolle pariksi päiväksi tai pakata pikaisesti ja jatkaa matkaa tihkusateeseen. Valitsin jälkimmäisen, sillä Como sadesäällä tietää vain oluen litkimistä. Eikä siinä mitään, kannatettava idea jos ei tarvitsisi jossain vaiheessa alkaa ajamaan. Päätin ettei nyt ole aika oluen juontiin, vaan hyppäsin satulaan ja suuntasin takaisin Sveitsiä kohti. Pakko oli pelata varman päälle, sillä saderintama uhkaisi pyyhkäistä koko Keski-Euroopan yli lännestä itään. Hetken siinä ihmeteltyäni muistin oikein mieluisan hotellin Churin eteläpuolella, Lenzerheideissa. Siellä oli turvallista pitää rankkasadetta. Uimahallikin ole vieressä. Sinne siis. Helpommin sanottu kun tehty. Jouduin tietenkin ylittämään yhden vuoren, jonka korkeus lähenteli 2300m vesisateen yltyessä. Siinä sitten kävi niin, että pilvet roikkuivat niin alhaalla, että näkyvyys hävisi kokonaan lähestyessäni lakipistettä. Siinä sitten körryyttelin ihan itsekseni puolisen tuntia reipasta kävelyvauhtia.

Lopputulema oli kutakuinkin siedettävä, pääsin ilman haavereita alemmaksi yhtä kokoemusta rikkaampana. Hotellille pääsin juuri ennen kunnonnon sateita, jota pitelinkin sitten seuraavan päivän. 

Kahden hyvin nukutun yön jälkeen olikin sitten aika siirtyä länteen ja kohdata Sveitsin kuuluisia passeja. Kohteeksi valikoitui Grimseliin sola, joka lopulta vei Interlageniin asti.